Sota voitettu, kenties

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan iloitsin suuresti, kun siveät ruttojuuren kukinnot pulpahtelivat limenvihreinä maan povesta. Routaisesta maasta ponnistellessaan ne olivat varhaisten kiurujen kera merkki kesän tulosta.

Nyt  voi olla, että kohtalotovereilleni on mukavaa kerrottavaa. Seurailen päivittäin silmä kovana, josko kaksivuotinen taisteluni olisi pystynyt karkottamaan tuon 100 neliön alueelle levittäytyneen vihollisarmeijan. Olisiko viimekesän myrkytykset tehneet tehtäävänsä ja 70 cm:n syvyydestä karkotetut juuristoverkostot hävitetty lopullisesti. Muutamiin terroristi-iskuihin olen varautunut, tosin toistaiseksi huojentunein mielin. 

Nyt mielessä kihisee, mitä tuon savimontuksi kaivetun alueen tilalle. Kevät on aina jännittävää, uusien mahdollisuuksien antoisaa aikaa.