Eliksiiriä Rhododendroneista

27.03.2020

Puutarhamatkoilla esimmerkiksi Skotlannin lumo oli niin suuri, että tulin tokaisseeksi "kunpa eläisin vanhaksi." Ei siksi, että se olisi itseisarvo. - Vaan kun joka reissu on nostattanut ideoita ja energiaa niin. että niillä pötkisi pitkälle eteenpäin. Skotlannin metsäiset jyrkänteet jo itsessään kertoivat työmäärästä, jota on tarvittu sadankin vuoden ajalle. - Ja kuinka tuona aikana nuo pengerrykset ovat pikkuhiljaa värittyneet ehkä pienistäkin rodon taimista. Nyt jo yli kuuteen metriin kohoavat komistukset nostivat  tunteen omasta riittämättömyydestäni. Päätin elää  vielä sata vuotta!

Erilaisuutta on tuonut vaikkapa itäisen Euroopan rodopuistot. Tai Norja, jossa vuoristopurot pitävät huolen kastelusta.  Näihin verrattuna oma rodolaaksoni elää vielä Ruususen unta söpöine, ja liian lähelle toisiaan istutettuine harjottelijoineen. On toki  minullakin jokunen saavutus. Yksi 30 vuotias perinteinen Puistoalppiruusu vie tontillani vähintäänkin aarin alan. Vaivana ovat olleet keväisin alppiruusujauhiaiset nostattaen valkoista pölyä. Tiedän kevään alkavan, kun jumppaan oksistot ja lehtien alapinnat läpi mäntysuopaliuosruiskun kanssa. 


Paitsi tuo runsaus ja skotlantilainen korkeus, on jokainen matka palkinnut uusilla ideoilla. "Muualla maailmassa " lienee käytetty meitä enemmän taidetta ja ympäristömuotoilua. Erityisesti Skotlannissa kiinnitin huomion vanhoihin, sammaloituneisiin puunrunkoihin ja erilaisiin kiveyksiin tilan jakajina. 

Entä kun minun pienokaiseni, suurin osa alle 4 vuotta, päättävät myös elää vanhaksi. Uskon, että kun rodojen juuret ovat pienehköjä. niin ne ovat siirrettävissä. Joka talvi löydän tilaa uusille hankinnoille, sekä myös siirrokkaille.