Kunnollinen kauriseste

Kun yövalot syttyivät

Kun lähetymisvalot syttyivät öisin, arvelin kyseessä olevan lepakkojen yölento. - Eipä näin ollut. Kaikesta aitaushommasta huolimatta huomasin kauriita ja peuroja herkkupaikoillaan. Juoksin karjuen kohti ja näin kulkureitin, se oli matala verkkoaita sammalkentän päädyssä. Päätin, ettei esteen tarvitse olla tylsä ja aloin koota risuja, varastosta lautaa ja jäterimoja, Siis kaikkea  olemassa olevaa roinaa.

Tätä kauriit ovat nyt käyneet kummastelemassa.

Kaurisesteen ei tarvitse olla tylsä. Ohessa tarinaa tämän synnystä.
Kaurisesteen ei tarvitse olla tylsä. Ohessa tarinaa tämän synnystä.

Yllä olevassa vaiheessa näytti vielä siltä, että koko juttu oli yläpainotteinen. Kuvassa vasemmalla korjattu listalla alhaalla. Pikkukuvissa yksityiskohtia.

Suunnittelu vei aikansa

Tämä uusi kauriseste  ei saanut olla sama kuin tontin aitaus. Keräsin kaikenlaista risua luonnosta, mutta tulos ei sellaisena olisi tyydyttänyt. -  Piti saada enemmän. Työ eteni vaihe vaiheelta uusien keksintöjen myötä. Vihertävät ristikkoaiheet ovat mm. aikanaan  Bilteemasta ostettua kevyttä linkkusaitaa levitettynä. 

Kun kokonaisuus oli kasassa, näytti siltä että homma kaipasi väriä. Niitä tuli itsekin sekoiteltua taiteilijamaaleistani.


Sammaltarinan jatko-osa


Kirjoitin  aikaisemmin sammaleen poistosta  nurmikoltani.  Tässä täydennystä.


Sammalta irtosi maasta koneellisesti useita kuutioita, silti sijoittelu löyty yllättävän helposti. Kun oli ollut pakko kaataa lehtipuita roskaamasta ulkorakennusten kattoja, jäi tilalle melkoinen kuoppa. Se täyttyi, kun  tiehoitokunta tarvitsi ojituksia parantaessaan paikkaa savi-sora-massoille. Sammaleet saikin hyvin levitettyä kentän päälle.

Samalla löytyi idea toiseen ongelmaan. Tontin perälle oli kertynyt kasa auton renkaita Audista Volvoon ym. Ratkaisuksi tuli renkaiden asettelu korkeahkoon soraseinämän tueksi. Kuvassa istutetut Rinneangervot ovat  kesän mittaan rehevöityneet mukavasti. Kivien keräilijänä voin ajan kanssa täyttää  verkotetun seinämän ja renkaiden välit.

Parkkipaikalle ajettaessa näky sammalkentälle on ilmava.        Se tarjoaa myös lisää paikoitustilaa sitä tarvittaessa. Saven sekainen sorapinta on kovettuneena vahva. Muun rikkakasvuston pyrin pitämään kurissa kitkemällä.


Polkuseikkailuja

Erilaiset polut ympäristöineen antavat luonnetta paikoin metsäiselle, paikoin kallioiselle tai laaksomaiselle tontilleni. Liitän kuvakoosteen, joissa näkyy luonnonmaateriaalien kuten kivien, hakkeiden ja puuainesten vuoropuhelu jopa käpyjä myöten. 

Tonttini Kirkkonummella, 8000 neliötä, on ollut jo vuosia talvisin melkoinen herkkukaappi valkohäntäpeuroille ja kauriille. Myös jänikset ovat hakeneet maistiaisia erityisesti juuri istutetuista omenapuunrungoista. Nälissään nuo ihanat otukset ovat osanneet repiä suojaverkkoja alas ja keksiä muutakin jäynää.

Mitä tehdä parille kilolle ristipääruuveja? Niitä oli kertynyt purkutuotteena saamistani kerrostaloyhtiön parvekerimoista. Yhtiön roskikselta oli löytynyt myös keittiökaapin leikkuulauta.

Osa tästä artikkelista on julkaistu Rhododendron lehdessä 4/2019. Kuva yllä Rodolaaksostani.

Talon eteläreunaa ympäröi laatoitus, jonka syntymästä oli kulunut jo 20 vuotta. Kerran se oli jo puhdistettu, mutta jokavuotinen humus oli tehnyt tehtävänsä. Laattojen välit kukertivat sammalta ja maksarruohoa milloin kellervänä, milloin vihervänä. Yläpuolella taivasta hipovista männyistä tippuvia neulasia oli vaikea lakaista tai puhalluttaa...

Kesällä 2017 ruttojuurikaivanto oli mahdollisuuksien lähde. Alla kuvia ympäristöstä, jossa lammikon yhteyteen rakennettiin uusi terassi, rähjääntynyt kaivonkansi sai uuden ilmeen ja reunuksille rehevöitettiin kasvillisuutta.

Odotan innolla kevättä nyt, kun kaksikesäinen ruttojuurisota on taisteltu... Kuvassa on vasta alkua siitä, mitä oli tulossa työn määränä. Kuva elokuun lopulta 2016.