Kun lähetymisvalot syttyivät öisin, arvelin kyseessä olevan lepakkojen yölento. - Eipä näin ollut. Kaikesta aitaushommasta huolimatta huomasin kauriita ja peuroja herkkupaikoillaan. Juoksin karjuen kohti ja näin kulkureitin, se oli matala verkkoaita sammalkentän päädyssä. Päätin, ettei esteen tarvitse olla tylsä ja aloin koota risuja, varastosta lautaa ja jäterimoja, Siis kaikkea olemassa olevaa roinaa.
.jpg)
Tätä kauriit ovat nyt käyneet kummastelemassa.
.jpg)
Yllä olevassa vaiheessa näytti vielä siltä, että koko juttu oli yläpainotteinen. Kuvassa vasemmalla korjattu listalla alhaalla. Pikkukuvissa yksityiskohtia.
Tämä uusi kauriseste ei saanut olla sama kuin tontin aitaus. Keräsin kaikenlaista risua luonnosta, mutta tulos ei sellaisena olisi tyydyttänyt. - Piti saada enemmän. Työ eteni vaihe vaiheelta uusien keksintöjen myötä. Vihertävät ristikkoaiheet ovat mm. aikanaan Bilteemasta ostettua kevyttä linkkusaitaa levitettynä.
Kun kokonaisuus oli kasassa, näytti siltä että homma kaipasi väriä. Niitä tuli itsekin sekoiteltua taiteilijamaaleistani.
Sammalta irtosi maasta koneellisesti useita kuutioita, silti sijoittelu löyty yllättävän helposti. Kun oli ollut pakko kaataa lehtipuita roskaamasta ulkorakennusten kattoja, jäi tilalle melkoinen kuoppa. Se täyttyi, kun tiehoitokunta tarvitsi ojituksia parantaessaan paikkaa savi-sora-massoille. Sammaleet saikin hyvin levitettyä kentän päälle.
Samalla löytyi idea toiseen ongelmaan. Tontin perälle oli kertynyt kasa auton renkaita Audista Volvoon ym. Ratkaisuksi tuli renkaiden asettelu korkeahkoon soraseinämän tueksi. Kuvassa istutetut Rinneangervot ovat kesän mittaan rehevöityneet mukavasti. Kivien keräilijänä voin ajan kanssa täyttää verkotetun seinämän ja renkaiden välit.
Parkkipaikalle ajettaessa näky sammalkentälle on ilmava. Se tarjoaa myös lisää paikoitustilaa sitä tarvittaessa. Saven sekainen sorapinta on kovettuneena vahva. Muun rikkakasvuston pyrin pitämään kurissa kitkemällä.
Erilaiset polut ympäristöineen antavat luonnetta paikoin metsäiselle, paikoin kallioiselle tai laaksomaiselle tontilleni. Liitän kuvakoosteen, joissa näkyy luonnonmaateriaalien kuten kivien, hakkeiden ja puuainesten vuoropuhelu jopa käpyjä myöten.
Onko vaivanasi Ruttojuuret? Neljä vuotta sitten käymäni sota on jo historiaa, mutta huomasin useiden puutarhaihmisten miettivän, kuinka päästä eroon, Siksi uusin juttuani hieman lyhenneltynä. Neljästä taimesta lähtenyt sadan neliön alue Ruttojuuria sai väistyä.
Lumenton, lämmin ja kostea talvi näytti kykynsä. Tontillani olivat nurmikot muuttuneet sammalhetteiköksi. Vaikka kauniiksi väitetään, en luota sen kestävyysarvoihin. Nyt saivat sadat neliöt kokea kohtalonsa, kunnollisen sammeleenpoistajan. Jotkut alueet vielä kahteenkin kertaan. Neljän täyspäivällisen tuloksena syntyi kuutiokaupalla tuota vihreää...
Puutarhamatkoilla esimmerkiksi Skotlannin lumo oli niin suuri, että tulin tokaisseeksi "kunpa eläisin vanhaksi." Ei siksi, että se olisi itseisarvo. - Vaan kun joka reissu on nostattanut ideoita ja energiaa niin. että niillä pötkisi pitkälle eteenpäin. Skotlannin metsäiset jyrkänteet jo itsessään kertoivat työmäärästä, jota on tarvittu sadankin...
Toinkin ao. tikkaat olohuoneeseen. Näillä stepatessa on on mukava karanteenissa ollessa pitää kuntoa yllä.
Mitä tehdä, kun upea, tuuhea pihakuusi esti jo saunaan pääsyä. Lumitalvina piti liki kontata alta, ellei halunnut lunta niskansa. Kaataahan se piti, kuten aikanaan moni muukin.
kun puupinot tarvitsivat näkö- ym.suojaa
